Kamahouse

Anteeksi kaikki virolaiset ystäväni, mutta repeilen edelleen tälle nimelle. Kaikille suomalaisille tiedoksi, että kyseessä ei ole siis mikään huumeluola niin kuin voisi olettaa, vaan kama = talkkuna. Viron kieli on vaan niin mahtavaa! Toisaalta suora suomennos saa mut hykertelemään ihan yhtä pahasti..miettikää nyt! Talkkunatalo hahahah!

Tässä siis yksi mainio ruokapaikka, joka löytyy vähän kauempana Tallinnan keskustasta. Itse kävimme täällä lounasaikaan ja ihmisiä oli mukavasti, joka tietysti kertoo aina siitä, että ruoka ei voi olla pahaa. Kamahousesta löytyy aina "päeva pakkumine" eli päivän tarjous, jonka näkee etukäteen esimerkiksi Kamahousen Facebook- sivuilta . Hinnat ovat tietysti suomalaisen silmin aivan naurettavan edulliset eli esimerkiksi alkuruoka + pääruoka + jälkiruoka yhteensä 6 euroa. 

Meillä ei ollut suuri nälkä, joten söimme vaan pääruoat. Koska kyseessä oli talkkunatalo, päätin valita talkkunaa sisältävän ruoan. Päädyin lopulta valitsemaan "Kamaga paneeritud Eesti juust, salatisegu, pähkli cous-cous, tomat, röstitud seemned". Annos pitää siis sisällään talkkunalla paneroitua virolaista juustoa, salaattia, pähkinä couscousia, tomaattia ja paahdettuja siemeniä. Annos oli maukas, ihanan pehmeää juustoa rapean talkkunakuoren sisällä ja lisäksi kevyttä salaattia. Poikaystäväni annos oli kauden kalaa persilja-pinaatti-korianterikastikkeessa. Lisukkeena oli rapeaa pita- tyyppistä leipää. 

Suosittelen paikkaa kaikille! Kamahouse on rakennettu vanhan teollisuushallin sisään ja sisustus on tahallaan jumiutettu neukkuaikaan. Palvelu oli todella ystävällistä ja ravintolasta löytyi myös pieni lasten leikkinurkkaus. 

Kamahouse löytyy osoitteesta Kopli 25. Paikalle pääsee oman auton lisäksi myös ratikalla numero 1 tai 2. Aukioloajat ja tarkemmat tiedot löytyvät Kamahousen omilta kotisivuilta osoitteesta http://www.kamahouse.net/kamahouse-kook/

Dinner in the dark

Viime jouluna sain poikaystävältäni lahjaksi Dinner in the dark- lahjakortin, joka oikeutti kahden hengen "pilkkopimeään illalliseen". Tällaisia on tietääkseni järjestetty myös Suomessa ainakin Cantina West- ravintolan toimesta, mutta tämä meidän lahjakortti oli tällä kertaa Tallinnassa sijaitsevaan Krua- ravintolaan (sijainti Tallinnassa osoitteessa Aia 4).

Lahjakortissa illallista kuvailtiin uutena makuelämyksenä ja hienona uutena kokemuksena. Olin poikaystävästäni tosi ylpeä, sillä kerrankin joululahja osui ja upposi. Hyvää ruokaa + uusi mielenkiintoinen kokemus = olen täysillä mukana!!!Illallisen tuotoista käytetään pieni osa Viron näkövammaisten liiton toiminnan tukemiseen eli syömällä voi tehdä myös hyvää, huippua!

Illallinen alkoi klo 19:00 ja ravintolaan piti saapua paikalle 10 minuuttia aiemmin. Kun olimme ilmoittautuneet, meille jaettiin silmälaput ja pyydettiin asettumaan parijonoon suuren mustan verhon taakse. Laitoimme silmälaput päähän ja astuimme verhon toiselle puolelle. Meidät johdatettiin kädestä pitäen istumaan paikoillemme. Kun kaikki ruokailijat (noin 20 henkilöä) olivat löytäneet paikkansa, saimme ottaa silmälaput pois. Tässä vaiheessa oletin, että näkisimme edes hiukan ja että huoneeseen tulisi valoa jostakin pienestä oven- tai ikkunanraosta. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä huone oli aivan täysin pilkkopimeä. Siis pimeääkin pimeämpi! Tuntui omituiselta istua huoneessa silmät auki vieraiden ihmisten kanssa näkemättä yhtään mitään! Höpisimme ja hihittelimme oman aikamme, kunnes illan "juontaja" pääsi ääneen. Illallisen tosiaan veti läpi Juulia- niminen ihastuttava nainen, joka oli ollut sokea lähes koko elämänsä. Juulia esitteli itsensä ja kertoi, millaista elämä ilman näköaistia on. Koko illan ajan saimme kysellä häneltä meitä askarruttavia asioita. Kysymyksiä tuli paljon ja itse koin tämän puolen illallisesta tosi mielenkiintoiseksi. Oletteko esimerkiksi koskaan miettineet, miten koko elämänsä ajan sokeita olleet ihmiset kokevat värit? Miten kuvailet sokealle ihmiselle vaikkapa jonkun vaatteen väriä? Et mitenkään! Minun ensimmäinen ajatukseni oli tietysti; miten helppoa olisi käydä jossain ihanassa kahvilassa tai leipomossa, kun ei näkisi kaikkia niitä houkutuksia? Sitten aloin miettimään, olenko koskaan nähnyt ylilihavaa näkövammaista? En muistaakseni, eikä mikään ihme! 

Juulian esiteltyä itsensä, saimme kaikki pienen puheenvuoron, jonka aikana esittelimme itsemme ja saimme kertoa, onko meillä kokemuksia näkörajoitteisuudesta tai näkövammaisten kanssa toimimisesta. Tämän jälkeen meille jaettiin kaikille pienessä minigrip- pussissa tai rasiassa olevia ruoka-aineita, jotka meidän piti tunnistaa. Ensin oli tarkoitus tunnustella, sitten haistella ja lopuksi vielä maistaa mysteeriainesta. Meidän pusseistamme löytyi teetä ja pähkinämurua, muista pusseista esimerkiksi kahvia, perunajauhoja, laakerinlehtiä, kanelia, makaroneja ja vehnäjauhoja. Aineet oli loppujen lopuksi todella helppo tunnistaa, koska kyse oli niin tavanomaisista asioista. 

Tunnustelutehtävän jälkeen Juulia kysyi haluammeko vielä testata jotain muuta ja mehän tottakai halusimme. Hän jakoi kaikille pareille kaksi pätkää muovailuvahaa, joista parin piti yhdessä muovata jokin ennaltasovittu juttu. Me sovimme tekevämme ihmisen kasvot, olimme siis aika vaatimattomin odotuksin liikkeellä :) Muilta pariskunnilta valmistui muunmuassa eläimiä ja kolmepurjeisia purjelaivoja...Minä päätin, että teen kasvot, silmät ja nenän eli poikaystävän tehtäväksi jäi korvat suu. Myöhemmin meille sitten selvisi, miltä muovailtu naama näytti ja kaunishan se oli! Harmi, että molemmat muovailuvahapätkät olivat valkoisia, muuten tulos olisi voinut olla vieläkin hienompi ;)

Testailun jälkeen oli sitten itse ruokailun vuoro. Ruoan tarjoili Kruan tarjoilija, joka selvisi pimeydestä käyttämällä jonkinlaisia pimeännäkölaseja. Juomaa hän ei meille tarjonnut, vaan sitä piti kaataa itse. Kaikilla oli illallisen alkaessa edessään vesipullot ja vesilasit ja täytyy sanoa, että loppujen lopuksi veden kaataminen lasiin sokkona ei ollut mitenkään vaikeaa. Alkuruoka syötiin käsin ja lautaselta löytyi kaksi erilaista asiaa, molemmat oikeastaan aika helposti tunnistettavissa. Toinen alkupala oli ananassiivun päällä oleva maapähkinästä ja korianterista tehty tahna. Toinen taas oli rapeaan taikinakuppiin tehty mössö katkaravuista, kanasta, maissista, herneistä ja paprikasta. Molemmat alkupalat olivat oikein maistuvia ja syömien käsin oli helppoa. 

Seuraavaksi pääruokaa syötiinkin sitten haaarukalla, joka ei ollut enää niin helppoa. Välillä olin ihan varma, että haarukka on täynnä, mutta sitten kun se pääsi suuhun asti, niin se olikin tyhjä! Ruokailun jälkeen sylistä löytyikin hiukan jäämiä...Pääruokana oli höyrytettyä jasminriisiä ja jonkinlaista mausteista kanaa. Pääruoka oli myös maukas, mutta olisin ehkä odottanut jotain yllätyksellisempää varsinkin rakenteen suhteen. Jälkiruoka olikin sitten kaikista vaikein arvattava, sillä kukaan illallisvieraista ei arvannut sitä oikein. Jälkiruoka oli varsin pieni ja se oli valmiiksi asetettu suurehkoon lusikan muotoiseen kuppiin, josta sitä oli helppo maistella. Kookos maistui ruoassa selvästi ja itse olisin veikannut, että kyseessä on jonkinlainen kookosmaitoon keitetty riisivanukas. 

Myöhemmin meille kuitenkin esiteltiin kaikki syödyt ruoat ja paljastui, että kyseessä ollut jälkiruoka olikin tapioka- suurimoista valmistettu vanukas, joka tosiaan oli keitetty kookosmaitoon. Pienen googlettelun jälkeen löysin ainakin seuraavan ohjeen:

"Lämpimässä vedessä liotetaan vihreäksi värjättyja Tapiokasuurimoita, jonka jälkeen ne haudutetaan suolalla, sokerilla ja kookosmaidolla maustetussa vedessä läpikuultaviksi. Kastikkeena käytetään suolalla maustettua kookosmaitoa"

Ei siis muuta kuin tapioka-suurimoita etsimään, sillä poikaystäväni rakastui tähän jälkiruokaan! Mistäköhän tällaisia saisi? Jostain etnisistä kaupoista?

Jälkiruoan jälkeen Juulia kiitti meitä osallistumisesta ja me kiitimme häntä sekä Kruaa hienosta kokemuksesta. Valoon totuttelu aloitettiin ensin pienestä kynttilästä, joka sekin tuntui valtavan kirkkaalta valopallolta lähes kaksituntisen pimeyden jälkeen. Pikkuhiljaa kynttilöitä sytytettiin lisää ja silmät alkoivat taas tottua valoon. Saimme aiemmin muovailemamme työt mukaamme ja lähdimme hotellille makaamaan mahojemme viereen. 

Tämä oli mahtava kokemus, jota suosittelen kaikille. Tässä Tallinnan versiossa ilta vietiin läpi kokonaan viroksi eli kaikille suomalaisille se ei sovi. Kannattaa siis tutkia, onko samanlaista Suomessa tällä hetkellä saatavilla. En osaa sanoa olivatko ruokien maut niin hyviä, koska olimme sokkoina vai siksi, että keskityimme vain ruokailuun eri tavalla kuin yleensä. Yksi asia, jonka huomasin oli se, että ihmisten puhe kuului korvaan pajon kovempana kuin yleensä. Ehkä minulla siis terästäytyi nimenomaan kuuloaisti, kun menetin näköaistin. Kokemus laittoi kuitenkin ajattelemaan, millaista elämä ilman näköaistia olisi. Poikaystäväni totesi ravintolasta lähdettäessä; mieti miten onnekkaita me ollaan, kun me lähdetään täältä ja me nähdään taas normaalisti, koska toi Juulia ei näe. Ja näinhän se on ja sitä ei ehkä osaa tarpeeksi arvostaa ennen kun sen menettää.

Maustetut auringonkukansiemenet - terveellisempi leffaherkku

Oli perjantai, viikonloppu taas tulossa. Viikonloppuihin kuuluu oleellisena osana leffojen tuijottaminen. Ongelmaksi muodostui leffanaposteltavat. Kaikki mitä tulee mieleen, kun miettii leffanaposteltavia on todella epäterveelllisiä vaihtoehtoja. Joo tietysti voi syödä hedelmiä tai jotain porkkananpalasia, mutta kun se ei aja samaa asiaa. Eksyin Olga Temosen blogiin ja löysin sieltä nämä makeansuolaiset auringonkukansiemenet (alkuperäinen ohje täällä: http://blogit.iltasanomat.fi/liv/2013/04/18/makeansuolaiset-auringonkukan-siemenet/).

Valmiit kokkareet

Eihän nämä nyt tietenkään ihan aja samaa asiaa kui vaikkapa sipsit tai voipopparit, mutta läheltä kuitenkin liippaa! Siemenet paahdetaan ja maustetaan soijalla ja hunajalla. Tähän tapaan:

2 desiä auringonkukansiemeniä

pari ruokalusikallista soijaa

pari ruokalusikallista hunajaa

Paahda auringonkukansiemet kuivalla pannulla kunnes ne saavat vähän väriä. Tässä saa leikkiä ammattikokkia ja heilutella pannua, niin että siemenet kääntyilevät. Tiedättekö sen hienon heittelyn mitä ne aina tekee? Luulen että se on show- elementti, sillä ihan yhtä hyvinhän siemenet saisi lastalla sekaisin :)

Kun siemenet ovat saaneet vähän väriä, lisää pannulle soija +  hunaja ja sekoita. Kun kaikki on sekaisin, kaada siemenet leikkuulaudalle tai leivinpaperille jäähtymään. Nauti!

Parasta tässä on se, että koko homma valmistuu ihan minuuteissa ja näissä ei ole oikeastaan mitään suoranaisesti epäterveellistä. Siemenet sopivat varmasti tosi hyvin myös esimerkiksi salaattiin tai sosekeiton päälle korvaamaan krutonkeja :)

Parsakaaligratiini

Minulla oli jokin aika sitten ihan mahtava lauantai kun sain viettää sen yksinäni kotona. Päätin tehdä jotain herkkua, josta poikaystäväni ei pidä, mutta jota itse rakastan. Päädyin lopulta gratiiniin, joka piti ensin tehdä kukkakaalista, mutta koska lähi- Lidlistä ei enää kukkista löytynyt, ostin parsakaalin. Olin nimittäin koko viikon haaveillut gratiinista ja en ollut valmis luopumaan ajatuksesta pienen vastoinkäymisen kohdattuani! Gratiinista tulikin TOSI hyvää ja söin sitä noin puoli vuoallista kerrallaan (hups). Ostin Lidlistä vielä härän ulkofileepihvin, mättäsin annoksen lautaselle ja istuin sohvalle syömään. IHANAA!

Parsakaaligratiini

Tässä tulee ohje, joka on hyvin yksinkertainen:

1 parsakaali (en punninnut omaani, sellainen keskikokoinen se oli)

2 rkl voita + voita vuoan voiteluun

2 rkl vehnäjauhoja

1,5 lasillista maitoa tai purkki ruokakermaa

Suolaa

Valkopippuria

2 dl juustoraastetta

Revi parsakaali nupuiksi ja keitä suolalla maistetussa vedessä noin 7-8 minuuttia. Keittoaika riippuu paljon nuppujen koosta. Tarkoitus on, että nuput ovat vielä "al dente" keittämisen jälkeen.

Voitele uunivuoka ja kaada parsakaalit sinne. Valmista gratiinin kastike sulattamalla voi kattilassa. Kun voi on sulanut, lisää jauhot joukkoon ja sekoita. Älä kuitenkaan ruskista jauhoja. Lisää joukkoon maito tai kerma ja sekoita koko ajan. Itse käytän vispilää ja lisään maidon tai kerman pienissä osissa, jotta kastikkeeseen ei tule paakkuja. Anna kastikkeen kiehahtaa, jolloin se myös suurustuu. Mausta kastike suolalla ja valkopippurilla.

Kaada maitokastike parsakaalin päälle ja lisää pintaan juustoraaste. Paista uunissa 225 asteen lämmössä puolisen tuntia eli kunnes pintaan on tullut hieman väriä. Nauti!

Sienipiiras suppilovahveroista

Tämän vuoden sienisaalis on ollut aivan mitätön. Alkusyksystä hiukan tatteja ja sen jälkeen suolasieniksi lähinnä kangasrouskuja. Suolasienistä olen kerran tehnyt herkkua Sieni-munasalaattia, mutta loput pitää varmaan säästää joulukuulle. Ei joulun aika ole mitään ilman hyvää itsetehtyä sienisalaattia.

Nyt viimeisen kuukauden aikana suppilovahverot ovat olleet metsästyksen kohteena. Ensimmäinen suppisretki antoi osviittaa, että sieniä saattaisi olla runsaasti, mutta nyt se totuus on jo iskenyt. Surkea suppisvuosi! Pakkasessa on vain yksi pieni rasia sieniä, pariin otteeseen on tehty kastike ja piirasta. Kyllä täytyy vielä muutamana viikonloppuna käydä metsässä nuuskimassa, josko asian voisi vielä korjata.

Joka tapauksessa tässä todella hyvän sienipiirakan ohje. Ohjeesta tulee pellillinen, joka meidän kahden hengen taloudessa katosi ainakin viimeksi ihan muutamassa päivässä. Piirakka on aika tuhtia eli mielestäni salaatin kanssa mainio eväs töihin :)

Tarvitset:

Noin kaksi litraa suppilovahveroita (käsittelemättömiä) tai muita sieniä

kaksi pientä sipulia

1 kynsi valkosipulia

1 paketti pekonia

suolaa ja pippuria

nokare voita

200 grammaa voita

4 dl jauhoja (mielestäni hyvä sekoitus kun on noin 60 % vehnä- ja 40 % ruisjauhoja)

Perunamuusia eiliseltä (pärjäät hyvin ilmankin, laita silloin vähintään desi enemmän jauhoja

1 tl leivinjauhetta

suolaa

1 dl vettä (jos et käytä perunamuusia, saatat joutua laittamaan enemmän)

2 kananmunaa

1 purkki ruokakermaa

juustoraastetta

mausteita: suolaa, pippuria, basilikaa, ruohosipulisilppua tms.

Aloita pohjan tekemisellä. Nypi huoneenlämpöinen voi ja jauhot (myös leivinjauhe) keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää perunamuusi, vesi ja ripaus suolaa. Vaivaa tasaiseksi taikinapalleroksi, peitä kelmulla ja laita jääkaappiin vähintään siksi aikaa kun teet täytteen.

Pilko sipuli ja valkosipuli ja saksi pekonit pieniksi. Paista sienet pannulla ilman öljyä, jotta sienistä haihtuu ylimääräinen kosteus. Lisää pannulle nokare voita (ei pakollista), pekonit, sipulit ja valkosipulit. Paista niin, että pekonit kypsyvät ja sipulit pehmenevät. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita kulhossa kaksi kananmunaa, ruokakerma ja mausteet. Vatkaa kevyesti munien rakenne rikki.

Ota taikina jääkaapista ja kaulitse tai painele pellin kokoiseksi leivinpaperin päälle. Taikinan reunoja täytyy hiukan taittaa ylöspäin niin, että täyte ei tule valumaan piiraasta ulos. Levitä pohjan päälle sieni-pekoniseos ja kaada sitten päälle kananmuna-kermaseos. Ripottele päälle vielä haluamasi määrä juustoraastetta. Tähän käy muuten mikä vaan juusto! Yksi hyvä vaihtoehto on edam ja parmesaani -sekoitus :) Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Nauti!

P.S. Mitä eroa on sanoilla piiras ja piirakka?!? En ole koskaan tajunnut tätä..

Pulled pork eli ylikypsää possua

Lauantai-illan kunniaksi päätin viime viikonloppuna tehdä jotain tavallista herkumpaa ja vaivalloisempaa. Olin miettinyt pitkään, että haluaisin testata ylikypsän possun tekemistä. Kun poikaystävä viimeksi lähti Viroon, pyysin että hän tuo mukanaan possun lapaa tai niskaa. Virosta siis lähinnä siksi, että liha on siellä huomattavasti halvempaa ja virolaisessa lihakaupassa nyt on vaan huomattavasti mukavampi asioida kuin suomalaisessa ketjumarketissa. Tarina valitettavasti päättyi niin, että poikaystävä unohti lihatilauksen ja heräsi asiaan vasta sunnuntaina, jolloin lihakauppa oli tietysti kiinni. Näin ollen sain virolaisesta marketista tuotua possun ulkofilettä ja paistia. Nekin toki paljon edullisemmin kuin Suomesta olisi saanut.

Päätin sitten tehdä pulled porkia ulkofileestä. Tiedän, että siinä ei ehkä ole tarpeeksi rasvaa, jos ajatellaan sellaista perinteistä ylikypsää possun lihaa. Ulkofilee oli kuitenkin tähän tarkoitukseen ihan ok..ensi kerralla ehkä kuitenkin testaan rasvaisempaa lihaa :) Koska edelleen vältellään teollista sokeria, tuli ohjeen bbq- kastikkeeseen makeutus ananaksesta ja hunajasta. Possu oli hyvää jo valmistuspäivänä, mutta oikein herkkua se oli seuraavana päivänä kylmänä suoraan jääkaapista :D

Pulled porkia, uunikasviksia, valkosipulidippi ja rucolaa

 

Tarvitset tätä varten:

Possun ulkofilettä noin 1,2 kg

Kuivaan mausteseokseen:

suolaa

pippuria

paprikamaustetta (tai muuta vastaavaa, oman maun mukaan)

olutta

Marinadia varten:

1 purkki kokonaisia tomaatteja

hiukan ananasta ja mehua ananaspurkista

2 sipulia

2 kynttä valkosipulia

ruokaöljyä

1 chili

soijaa

hiukan hunajaa

omenaviinietikkaa

Poista possun lihasta ylimääräiset kalvot ja jänteet. Hiero sen jälkeen kuivamausteet possun pintaan ja laita possu uunipataan. Kaada possun päälle vettä, niin että pala peittyy suunnilleen puoliksi. Itse käytin tähän tosiaan puolet vettä ja puolet olutta. En tiedä, mistä tällainen aivopieru, mutta hyvältä maistui! Laita possu muhimaan 100 asteiseen uuniin noin kuudeksi tunniksi.

Valmista marinadi pilkkomalla ensin sipulit ja valkosipulit pieneksi. Kuullota sipuleita öljyssä muutama minuutti. Lisää pieneksi pilkottu chili (suosittelen ilman siemeniä) sekä purkkitomaatit liemineen. Hauduta näitä vajaa puolisen tuntia. Lisää keitokseen ananakset ja mehu, soija, hunaja ja omenaviinietikka sekä oman maun mukaan tarvittaessa suolaa ja pippuria. Maistele tarkasti, niin saat juuri omaan makuun sopivan bbq- kastikkeen :) Soseuta kastike tasaiseksi sauvasekottimella ja lisää vielä halutessasi hiukan possun keitinlientä.

 

Kun olet ottanut possun uunista ulos, revi se haarukkaa apuna käyttäen suikaleiksi / suiroiksi. Levitä liha uunivuokaan ja kaada päälle barbeque- marinadi. Paista vielä noin 25 minuuttia 200 asteessa. Nauti!

Maapähkinävoi

Olen noudattanut sokeritonta ruokavaliota nyt kolmisen viikkoa ja maapähkinävoi eli amerikkalaisittain peanut butter on ollut yksi suuri syy, miksi olen ylipäätään pystynyt tähän. En oikeastaan tiedä, mistä alunperin keksin lähteä tätä kokeilemaan, mutta luojan kiitos se ajatus jotenkin löysi tiensä pääkoppaani. Googlettelin aikani erilaisia reseptejä ja tajusin ettei tähän oikeastaan mitään reseptiä tarvitakaan. Ainesosia on tasan yksi ja työvaiheita kolme. Niin helppoa se on.

Mihin sitten olen tätä herkkua käyttänyt? Noh, ihan mihin vaan; leivän päälle, puuron joukkoon, tuorepuuron osana, porkkanan kanssa sellaisenaan, banaanien tai omenoiden kanssa sellaisenaan, muffinssien kuorrutteeksi tms. Eli IHAN MIHIN VAAN! Voisin kuvitella että sopii myös hyvin esimerkiksi aasialaistyyppisiin wokkeihin antamaan makua.

Pähkinävoita voi oikeastaan tehdä ihan mistä vaan pähkinöistä, mutta tähän mennessä olen kokeillut vasta maapähkinöitä (ne on halvimpia hahah), jotka ovat tietysti se aito ja alkuperäinen vaihtoehto.

Maapähkinävoita säilytän ilmatiiviissä purkissa jääkaapissa ja uskoisin, että se säilyy siellä hyvänä muutaman viikon. Itselläni ei vielä ole säilynyt yksikään erä paljon viikkoa kauempaa..possu mikä possu.

Ilman tehosekoitinta maapähkinävoin tekeminen voi olla vähän hankalaa, mutta löysin kyllä netistä yhden bloggaajan, joka oli sauvasekottimella surraillut pähkinät voiksi, joten kai se niinkin onnistuu. Täytyy vain muistaa antaa sauvasekottimen levätä välillä, jotta vältetään ylikuumentumisen vaara. Itse asiassa suosittelisin myös tehosekottimen lepuutusta aina välillä. Omani ainakin alkaa jossain vaiheessa pitämään hiukan omituisia ääniä. Toisaalta on myös hyvä antaa pähkinöiden olla hetki, jolloin ne lukemani mukaan vapauttavat paremmin luonnollisia öljyjään. Sauvasekottimella surrattavat pähkinät kannattaa varmasti myös ensin hakata hiukan pienemmäksi esimerkiksi kaulimella muovipussissa.

Yhteen erään maapähkinävoita tarvitset ainoastaan 200 grammaa maapähkinöitä. Ei siis MITÄÄN muuta. Pähkinät voivat olla kuorellisia tai kuorettomia. Itse en ole kaupasta löytänyt edes kuorettomia ja tuskin ostaisin vaikka löytäisinkin. Se tuntuisi jotenkin aivan liian teolliselta. Tee näin:

1. Levitä pähkinät kuorineen päivineen uunipellille, voit käyttää leivinpaperia, jos haluat.

2. Aseta pähkinät 175 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, kunnes ne ovat tummuneet nätin ruskeiksi. Tässä vaiheessa kun avaat uunin luukun, pöllähtää uunista i-h-a-n-a tuoksu!

3. Anna pähkinöiden jäähtyä.

4. Kuori pähkinät. Kuori lähtee paahtamisen jälkeen todella helposti irti. Oikeastaan pähkinöitä tarvitsee vain puristaa hiukan toisesta päästä tai hieroa käsien välissä, niin kuori jo irtoaa. Tässä touhussa ei haittaa             vaikka kuorta tulisi hiukan mukaan.

5. Kippaa pähkinät tehosekoittimeen ja ala surraamaan. Ensin pähkinät muuttuvat muruseokseksi, sitten ne     pysyvät muruseoksena, sitten ne pysyvät edelleen muruseoksena ja pyörivät vaan koneessa. Epäusko alkaa hiipimään tajuntaasi. Ajattelet, että jos mä vähän lisään tota mun hyvää rypsiöljyä tänne, niin tää helpottuu. ÄLÄ! Se ei ole tarpeen! Kun olet kärsivällinen, niin pähkinät alkavat kyllä vapauttaa öljyjään ja muuttua   pikkuhiljaa voiksi. Jos ja kun tehosekotin yrittää työntää pähkinämassaa ylös reunoilta, tiputtele massaa pikkuhiljaa takaisin keskelle terän saataville.

6. Kaavi pähkinävoi purkkiin ja laita jääkaappiin. Nauti.

Tässä vielä muutama kuva työvaiheista:

Paahdetut pähkinät jäähtymässä

Epäuskon vaiheita. Muruseos, josta kärsivällisyyden myötä tulee kyllä voita.

Hahahah mun mielestä tämä resepti ei olis mitään ilman tätä videota.

Valmis peanut butter purkitettuna

Tumma ruisleipä hapanjuurella

Olen ostanut joskus Virossa seikkaillessani aivan loistavan leipäkirjan, joka toimii nykyään lähes leipäraamattunani. Kirjan alkuperäinen nimi on kaikessa yksinkertaisuudessaan How to make bread ja kirjoittaja on Emmanuel Hadjiandreou. Viron kielellä kirjan nimi on Kuidas küpsetada leiba. Kirjasta löytyy kymmeniä reseptejä erilaisiin leipiin ja myös ihaniin ranskalaistyyppisiin leivonnaisiin kuten croissantteihin, pan du chocolateen ja pan du raisiniin.

Tällä kertaa tein ruisleivän kirjan ohjeen mukaan.

Tähän ohjeeseen ei käytetä hiivaa, vaan nostattajana toimii hapanjuuri. Näin ollen tämä ei ole nopea resepti, vaan vaatii suunnilleen viikon valmisteluajan, jos sinulla ei ole valmista hapanjuurta tehtynä. Leivontaprosessia nopeuttaakseen voi toki käyttää vaikkapa hieman juurta ja hieman hiivaa.

Aloitetaan vaikka siitä, miten hapanjuuren saa aikaan ja mitä hapanjuuri oikeastaan tarkoittaa. Jos sinulla on jo hapanjuuri olemassa, eli olet jo vanha tekijä, voit hypätä suoraan seuraavien kappaleiden yli :)

Hapanjuurta kutsutaan luonnon hiivaksi, sillä sen nostattava vaikutus johtuu juuren käymisprosessista. Hapanjuuri on sekoitus vettä ja jauhoja, jonka on annettu seistä, niin kauan että käyminen alkaa. Olen kuullut jostain, että hapanjuureen tehty leipä säilyy kauemmin kuin hiivaan tehty ja että hapanjuureen tehdystä leivästä saadut hiilihydraatit imeytyvät elimistössä hitaammin, jolloin verensokeritaso pysyy tasaisempana.

Hapanjuuren voi tehdä joko vaaleisiin jauhoihin (vehnäjauhot) tai ruisjauhoihin. Alla oleva kuva on ruisjauhoihin tehdystä juurestani. Kun olet kerran tehnyt hapanjuuren, säilyy se sinulla periaatteessa vaikka lopun elämääsi. Tämä vaatii kuitenkin sen, että juurta pidetään hengissä eli "syötetään" tasaisin väliajoin. Aloita näin:

Päivä 1

Sekoita läpinäkyvässä purkissa 1 tl valitsemiasi jauhoja (tuoreita, ei kaapissa kauan seisonutta tavaraa) ja 2 tl vettä. Laita kansi purkin päälle ja jätä seisomaan seuraavaan päivään asti huoneenlämpöön.

Päivä 2, 3, 4 ja 5

Lisää purkkiin 1 tl jauhoja ja 2 tl vettä ja sekoita. Tässä vaiheessa seoksen pintaan pitäisi ilmestyä päivä päivältä enemmän kuplimista. Jos juuri ei tunnu lähtevän käyntiin, voit lisätä seokseen hiukan sokeria tai hunajaa. Päivän 5 jälkeen voit alkaa säilyttämään purkkia jääkaapissa.

Kun olet tehnyt juuren valmiiksi, voit käyttää sitä sekoittamalla kulhossa yhden ruokalusikallisen purkin sisällöstä 150 grammaan jauhoja ja 150 millilitraan lämmintä vettä. Jätä muhimaan ja kohoamaan seuraavaan päivään asti. Tämä seos on nyt se juuri, jota käytät leivonnassa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, vaatii purkissa oleva juuri pientä syöttämistä silloin tällöin. Kun olet ottanut purkista taikinaa varten ruokalusikallisen verran, lisää purkkiin noin 1 tl jauhoja. Alussa kannattaa tarkkailla purkkia muutaman päivän välein ja tarvittaessa sekoitella sisältöä. Myöhemmin voit tarkistaa purkin sisällön noin kerran viikossa. Purkin sisältö saattaa nukahtaa, jolloin seoksen pintaan kertyy samean väristä nestettä. Tämä ei ole hyvästä, joten neste tulee kaataa pois ja ruokkia seosta uudelleen lisäämällä siihen taas 1 tl jauhoja ja tarvittaessa 1 tl vettä. Elävä juuri näyttää jokseenkin tuolta kun kuva vasemmalla.

Nyt sitten itse leivän tekoon. Tästä ohjeesta tulee yksi melko suurenkokoinen leipä. Oman kokemukseni mukaan leipä säilyy huoneenlämmössä säilytettynä ainakin viikon. Itse en ikinä säilytä leipää jääkaapissa, joten en tiedä miten se siellä käyttäytyy :)

Tarvitset:

100 g ruisjauhoihin tehtyä hapantaikinajuurta

150 grammaa täysjyväruisjauhoja

200 ml kylmää vettä

200 g täysjyväruisjauhoja

1 tl suolaa

150 ml lämmintä vettä

1. Sekoita kulhossa 150 grammaa ruisjauhoja, juuritaikina sekä 200 ml vettä. peitä kulho joko liinalla tai pienemmällä kulholla ja kohota seuraavaan päivään asti. Tämä on vetelä seos.

2. Seuraavana päivänä sekoita 200 grammaa ruisjauhoja ja 1 tl suolaa. Tämä on kuivaseos.

3. Ripottele kuivaseos vetelän seoksen päälle, mutta älä sekoita.

4. Kaada varovaisesti kuivaseoksen päälle 150 ml lämmintä vettä

5. Sekoita koko seos kulhossa nopeasti

6. Nostele koko seos pitkulaiseen leipävuokaan ja tasoita taikinan pinta veteen kastetulla lusikalla

7. Ripottele leivän päälle jauhoja ja jätä noin kahdeksi tunniksi kohoamaan. Huom! Leipä ei kohoa paljon, joten älä odota samanlaista kohoamista kuin hiivan kanssa.

   

Valmis leipä ennen ja jälkeen paiston

8. Lämmitä uuni 240 asteeseen. Kun       taikina on kohonnut, aseta leipä uuniin 

ja alenna lämpötilaa 200 asteeseen.

9. Kypsennä leipää noin 40 minuuttia tai kunnes sen on kauniin ruskean värinen. Heittele kaksi kertaa kypsentämisen aikana uunin pohjalla hiukan vettä. Tämä siksi, että uuniin muodostuu höyryä ja leivän kuoresta tulee rapeampi. Anna leivän jäähtyä ritilällä.

Nauti naminamileipää!

Mulgipuder eli perunaohrasuurimopekonisörsseli

Oho, tulipas siitä pitkä yhdyssana :)

Tämä resepti jakaa varmaan mielipiteet jo tuon alla olevan kuvan takia, hahah. Mulgipuder on Virolainen perinneherkku, jota olen maistanut ensimmäisen kerran joskus Tallinnan ulkoilmamuseossa ja rakastunut palavasti. Perunamuusin, ohraryynien ja pekonin yhdistelmä on jotenkin niin lohduttava ja ihanan täyttävä. Kyse on ehdottomasti syksyn ja talven ruoasta ainakin omasta mielestäni, sillä keväällä ja kesällä haluaa raikkaita ja kevyitä ruokia. Pidemmittä puheitta, tässä tulee ohje, joka on alunperin virolaisesta Eesti Köök- kirjasta, mutta olen hieman taas tuunannut reseptiä omaan makuuni sopivammaksi:

Mulgipuder (noin 6 annosta)

1 kg perunaa (noin 8 keskikokoista perunaa)
pari kourallista rikottuja ohrasuurimoita
1 litra vettä
suolaa

1 paketti pekonia
2 pientä sipulia
2 ruokalusikallista koskenlaskija- juustoa (savuporo ainakin toimii hyvin!!)
1 rkl voita

Kuori ja halkaise perunat ja laita ne kiehumaan. Kun vesi alkaa kiehua, lisää perunoiden päälle ohrasuurimot. Älä sekoita, siihen ei ole tarvetta. Keitä perunat ja suurimot pehmeiksi, lähes muusiksi eli ainakin puolisen tuntia.

Paista pannulla pilkottu sipuli ja pieniksi paloiksi leikattu pekoni. Itse tykkään leikata pekonin keittiösaksilla, koska veitsellä se on turhan hankalaa ja hidasta. Kun perunat ja ohrat ovat pehmeitä, ala muussaamaan niitä pehmeäksi mössöksi puulusikalla tai kauhalla. Tässä ei kannata mielestäni käyttää perunasurvojaa (tai mikä sen nimi nyt onkaan) koska tarkoitus ei oikeastaan ole saada perunamuusia. Lopeta muussaus, kun olet saavuttanut haluamasi koostumuksen (makuasioita). Lisää joukkoon ruokalusikallinen voita sekä pekonit, sipulit ja pieni pala koskenlaskijaa. Tarvittaessa voit lisätä myös suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin ja nauti.

Me henkilökohtaisesti nautimme tämän herkun aina pienen smetananokareen sekä suolakurkun, punajuuren tai muun samantyyppisen lisukkeen kanssa :)

Luotto-lasagne

No niin, tästä se lähtee. Ensimmäinen resepti blogiin. Mietin pitkään, mikä resepti ansaitsee olla blogini ensimmäinen ja päädyin lopuksi tähän luotto-lasagneen, joka parantaa kaikki ongelmat. Tätä tavaraa jaksaa syödä vaikka kolme päivää putkeen ja reseptin ihanuus piilee siinä, ettei tähän lasagneen tarvitse tehtailla sitä ärsyttävää maitokastiketta, joka kuitenkin palaa aina pohjaan! Ohjeen idea on alunperin otettu niistä ilmaiseksi saatavista resepteistä, joita kotiin tulee postissa. Tiedättekö? Siis ne joita joku tuntematon taho haluaa, että alat keräilemään ilmeisesti pieneen kansioon, koska reseptisivut ovat rei'itettyjä. Noh, en tietenkään ole lähtenyt mukaan tähän humpuukiin, mutta ilmaiset reseptit pääsevät toki aina testiin!

Luotto-Lasagneen tarvitset:
(Tästä tulee aika iso vuoallinen, noin 25x35cm)

Ruokaöljyä (rypsi- tai oliiviöljyä)
2 purkkia tomaattimurskaa
Tuoretta basilikaa (kuivattukin ajaa asian)
1 rkl kuivattua oreganoa
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
600g jauhelihaa 
suolaa
mustapippuria
2 kananmunaa
300g ricotta- juustoa
kourallinen pinaattia
1 dl maitoa
lasagnelevyjä
225g mozzarellaa

Aloita lasagne silppuamalla basilika, sipuli sekä valkosipulit. Ota sipuleista puolet ja kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Lisää sipulien joukkoon tomaattimurskat, oregano sekä puolet basilikasta. Anna tomaattikastikkeen kiehua hiljalleen noin 20-30 minuuttia. Siirrä valmis tomaattikastike sivuun.

Kuumenna öljyä pannulla ja lisää loput sipulit sekä jauheliha. Ruskista jauhelihat ja murusta lihaa paistamisen aikana. Itse en tykkää murustaa jauhelihaa kovin pieneksi, sillä tykkään tunnetusti kokkareista ja klimpeistä ruoissa :D Mausta jauheliha-sipuliseos suolalla ja pippurilla ja siirrä sivuun.

Säädä tässä vaiheessa uuni 170 asteeseen ja voitele uunivuoka valmiiksi. Sekoita sitten kananmunat (hieman vatkattuna), ricotta-juusto, loput basilikat sekä pilkotut pinaatinlehdet ja maito kulhossa. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Nyt alkaa kokoamisvaihe; aloita levittämällä vuoan pohjalle ohut kerros tomaattikastiketta. Aseta päälle kerros lasagnelevyjä. Levitä levyjen päälle noin puolet jauhelihaseoksesta ja lopusta tomaattiseoksesta. Aseta toinen kerros lasagnelevyjä vuokaan ja sen kippaa sen päälle puolet ricotta- kananmunaseoksesta. Lisää loput tomaattikastikkeesta, jauhelihasta, lasagnelevyistä ja ricottaseoksesta. Kypsennä lasagnea näin uunissa noin 40-45 min ja lisää sen jälkeen lasagnen päälle viipaloitu mozzarella ja paista vielä noin 10-15 minuuttia. Mozzarellan pitäisi muuttaa väriään hieman kultaiseksi. Anna vetäytyä hetki ja nauti!